Olen pienestä saakka pohtinut ihmisten suhdetta eläimiin ja miten oikeutamme suhtautumisemme. Koska rakastan eläimiä, olen luonnollisesti päätynyt lopputulemaan, etten voi perustella eläinten syömistä/käyttöä itselleni ja olen helpottunut voidessani olla vegaani. Paljon olen kuitenkin pohtinut asioita elinaikanani. Päälimmäinen kysymykseni kuuluukin: millä perustelemme itsellemme vaikkapa eläinten syönnin? Eläinten huono kohtelu johtaa juurensa mielestäni monistakin asioista. Tällaisia ajattelutapoja ovat "maailma on ihmiselle" ja "ihminen on kaikkien muiden eliöiden yläpuolella" (spesisimi), joka usein juontuu länsimaissa kristinuskosta. Taustalla on perinteitä ja niin edelleen, sekä ennen kaikkea keinotekoinen kielellinen jako ihminen-eläin. Näitä asioita en jatka tämän pidemmälle, en ole antropologi, saatika sosiologi. Olen yrittänyt hahmottaa, että mikä on se viimeinen perusteluna käytetty ominaisuus, joka tekee eläimestä niin erilaisen kuin me, että voimme kokea oikeudeksemme jopa tappamisen ja syönnin? Mihin vedetään raja ihmisen ja eläimen välillä, mikä on se lopullinen eroavaisuus, josta voimme sanoa: eläimet ovat tarpeeksi erilaisia kuin me?
1. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, niillä on karvat ja me olemme kaljuja (saako karvaisen latino-miehen siis syödä?). 2. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, ne eivät puhu suullisesti (saako mykkänä syntyneen ihmisen siis syödä?). 3. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, ne liikkuvat neljällä jalalla ja me liikumme kahdella (saako susilapsen siis syödä, koska hän liikkuu nelinkontin?). 4. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, ne eivät ajattele abstraktisti (saako kehityshäiriöisen ihmisen siis syödä?). 5. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, ne ovat primitiivisiä ja arvaamattomia (saako englantilaisen jalkapallo-huligaanin siis syödä?). 6. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, ne ovat likaisia ja sotkevat kaiken (saako pikkuvauvan siis syödä?). 7. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat erilaisia kuin me, ne eivät tunne fyysisiä eivätkä henkisiä tunteita (saako hermo/aivovaurioisen ihmisen siis syödä?). 8. Eläimiä saa syödä, koska ne ovat niin erilaisia kuin me, ne eivät ole tietoisia (saako aivokuolleen ihmisen siis syödä?). Luonnollisesti eläinten käyttäytymistieteiden opiskelijana pystyn kumoamaan jokaisen ylläolevan lauseen lukuisilla esimerkeillä eläinkunnasta. Toisaalta tuntuu, että enää vuonna 2017 näin ei tarvitse tehdä. Tottakai jokainen tietää karvattomat kissat, koirat ja myyrät. Kaikki ovat lukeneet delfiinien keskusteluista ja lintujen ja mangustien kielistä. Jokainen on nähnyt kanan kävelevän tai kengurun hyppivän. Kaikki tietävät, että pulut osaavat luonnostaan laskea ja että kaikilla eliöillä on abstrakti kartta ympäristöstään. Jokainen on nähnyt apinan pelastavan vuohen joesta, koiran kastelemassa kaloja kuivalla maalla ja peurat ja hevoset auttamassa sokeita ystäviään. Jokainen tietää, miten siisti kissa on tai kuinka linnut sukivat höyheniään. Jokainen tietää kalojen ja rapujen masennustutkimuksista, ja siitä, että kalat ja ravut saavat helpotuksen masennukseen samoista lääkkeistä kuin me. Kaikki ovat kuulleet elävältä nyljettyjen turkiseläinten huudot. Jokainen tietää, että delfiinit ja norsut tunnistavat itsensä peilistä ja että korpit ja oravat muuttavat käyttäytymistään sen perusteella, tarkkaillaanko heitä.