Jäykkien mallien hylkäämistä naksutinkoulutuksessa

Elän hyvin hengittävässä symbioosissa kissani kanssa. Kotonaoloaikaani rytmittää vanhan, pehmeäsieluisen abessinialaisurokseni haastava katse. Heros-herra istahtaa eteeni ja tuijottaa vain merkkinä siitä, että nyt voisi kehitellä jotain toimintaa. Meillä on monenlaisia yhteisiä aktiviteetteja, joista voin kirjoittaa enemmän toisella kertaa. Naksutinkoulutukseen syvennymme päivittäin lyhyissä ja pidemmissä jaksoissa. Opetin tänä keväänä Heroksen menemään signaalista maahan koulutehtävää varten käyttäen peilaamistekniikkaa. Kyseisessä metodissa ajatus on, että ihminen näyttää kehollaan eläimelle toivotun toiminnon ja eläin matkii annettua esimerkkiä. Makuullemenoon liitin käsiliikkeen oikealla kädelläni, joka alkoi pääni korkeudelta kämmen alaspäin vaakatasossa ja päättyi maakosketukseen niin, että seurasin omaa kättäni alas makuulle kuin koira ja annoin sana-merkin "maahan". Käsiliikkeen yhdistin toimintoon selvyyden vuoksi, ja se myös pysyi samana samalla kun sievensin kehoni liikettä aina vain pienemmäksi (viimeinen vaihe oli vain pään nyökäytys, ennen kuin kehon ja käden liikkeet putosivat pois jättäen jäljelle vain sana-signaalin). Tässä prosessissa Heros oppi oma-aloitteisesti maahan menon lisäksi matkimaan käteni liikettä (opaque learning, simultaneous learning): kissa nosti tassunsa ilmaan ja laski sen maahan eteensä kuten minä. Toistettuaan käteni liikkeen, herra meni makuulle kuten pitikin. Heros oli siis oppinut matkimisen periaatteen ja sovelsi sitä nyt myös käsi-signaalia matkimalla. Heros on antanut kumpaakin tassua jo vuosikaudet nostamalla ne eteensä ilmaan. En ole kuitenkaan onnistunut (tai yrittänyt keskittyneesti) saamaan tassua laskeutumaan kämmenelleni. Maahan menon oppimisen myötä kissa kuitenkin matki kättäni tehden hienon, suuren liikkeen, ja laskien sen maahan. Päätin hyödyntää tätä tehden kädelläni suuren liikkeen, joka päättyi Heroksen eteen kämmen ylöspäin ja kissa laski tassunsa kämmenelleni. Tätä harjoitellessa tein tapani mukaan 101 kirjavaa virhettä sheippaamisessa ja ajoituksessa ja lopulta kissa ei enää laskenut tassua käteeni vaan lattialle. Hyvällä tuurilla tassu osui käteen satunnaisesti, mutta järjestelmällisyyttä en saanut rakennettua. Olen yrittänyt parhaani mukaan selventää Herokselle että tassu kämmenelle olisi kiva, mutta olemme vain turhautuneet. Päätin vaihtaa taktiikkaa. Yritän pulmallisissa tilanteissa kääntää omaa toimintaani päälaelleen ja sen tein nytkin. Kesken koulutus-session pilkoin kuivattua lihaa namipussiin sopivan kokoisiksi paloiksi Heroksen edessä istuen. Joskus kissa yrittää tällöin tarjota tassua kauhaisemalla ilmaa vuoron perään kummallakin tassulla. Minulla välähti: samalla hetkellä kun kissa aloitti liikkeen vasemmalla etutassullaan, peilasin sen tassun liikettä oikealla kädelläni, niin että käteni päätyi Heroksen tassun alle ja naksautin kieltäni. Tästä eteenpäin kyttäsin, milloin kissa "antoi minulle signaalin" antaa tassua ja liike loppui aina asetelmaan, jossa Heroksen tassu oli kauniisti kämmenelläni. Heros on tottunut kaikenlaisiin omituisuuksiin minun taholtani ja oli riemastuttavaa huomata kuinka itsestäänselvästi kissa katsoi minua silmiin ja antoi minulle käsiliikkeen, joka päättyi tassun ja käden kohtaamiseen yhteisessä ilmatilassa. Ainoa ero tässä oli tietysti se, että koulutettava (minä) antoi kouluttajalle (kissa) namia. Tästä päivästä alkaen viimeistään meillä saattaa olla eroavat näkemykset: kumpi kouluttaakaan kumpaa? Ideana on nyt siis saada peilaamisesemme tasolle, jossa symbioosi on saumaton, jossa matkimme automaationa toistemme liikkeitä. Peilineuronit käyttöön yli laji"rajojen". To be continued..

#shaping #clickertraining #cat #DoasIdo #Mirrormethod #Sociallearning #kissa #peilimetodi #sosiaalinenoppiminen #naksutinkoulutus